sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Edistysta.

Taalla on tapahtunut hieman edistysta. Viime viikolla toissa oli tosi kaikki paivat hyvia. tuli semmoinen olo, etta paasi vahan sisalle paivan touhuihin ja oli tekemistakin.
Johtaja lupasi, etta ompelukoneet voitaisiin korjata meidan hommia varten.
Pyysin keskiviikkona, etta saisin katsoa koneita ja johan niita oli siella jo kohta korjaamassa mina ja joku nainen ja mies. ne on semmoisia poljettavia, etten ihan kaikkia ymmartanyt. Mutta yksi ehka saattaa jopa toimia. Ja myohemmin iltapaivalla ompelukoneita oli ilmaantunut sinne kolme lisaa. Saa nahda, etta onko siella ompelukoneet toiminnassa sitten kun tullaan lomalta.

Kokeillaan varmaan myos lasten kanssa sipulinkuorilla varjaysta.ja sitten ommellaan varjayskankaasta jonkkapalloja. Materiaalien hankinta tuleekin taas olemaan sitten oma juttunsa. Palloihin on pakko loytaa jostain jotain muovijuttuja sisaan, koska kaikki muu kastuu ja turpoo taalla, kun on niin kosteaa. ja siis ennen kaikkea homehtuu. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos joku keksii jonku muovi kierratys asian.

Ansku ottaa omaksi projektikseen maalausjuttuja. Toki tehdaan kaikkea yhdessa, mutta Ansku on Bossi siina :) Pitas siis maalata yksi huone tai sali. ja lapset mukana tietenkin.

Mutta paa-asia on nyt, etta tuntuu silta, etta asiat alkaa sujumaan.

Kaikkee tapahtuu mukamas kauheesti joka paiva taalla muutenkin. On ollu tosi kivaa kun Annat Tampereelta on ollut kaymassa. Ja ollaan tutustuttu mukaviin uusiin tyttoihin. Ihmeellista vaan kun toiset tulee ja menee ja me vaan ollaan taalla niin pitkaan. Pari tytoista on taalla yhtakauan kun me ja se on kivaa. Tosin uusiakin on kuulemma tulossa.

...Ja sori, ei pysty keskittyyn oikeen kirjoitukseen. On niin hiki ;)

torstai 16. joulukuuta 2010

Saatooo.

Noniin. Vahan Vois lisailla tuohon edelliseen teksiin asioita lastenkodilta.

Siella siis on suihku, mutta lapset kay siella vessassa, koska paikassa on yksi Indian -style vessa ja 110 lasta niin eihan se ihan riita. Paikka kylla rakennetaan kokoajan suuremmaksi ja vessoja varmasti on tulossa lisaa, mutta tieda sitten milloin.

Aloitan luultavasti tekemaan osan lasten kanssa Sirkustavaroita, kuten palloja, huiveja, flowerstickeja ja siella onkin jo diabolo valmiina ja me tehdaan muutaman kanssa sirkusesitys. On tosi hyva, etta siella on muitakin vapaaehtoisia, niin voidaan tehda yhdessa paljon, koska vakituisen henkilokunnan kanssa se on vaikeaa.

Nyt pitaa vaan tutustua lapsiin ja katsoa keilla on kykyja ommella ja tehda valineita ja sitten aloitetaan temppuharjoitukset. Yksi toinen vapaaehtoistytto aloittaa ehka soittoharjoitukset ja sitten me voidaan pitaa esitys. Pelottaa vaan, etta riittaako aika tahan kaikkeen. Mutta we will see.

Ma olen ollut ruikulissa (vai miten sen nyt natisti sanois) nyt kaks paivaa ja maha ollut tosi kipee. Tanaan menin laakariin, vaikka oisin itse halunnut odottaa viel huomiseen, koska en oo kovin halukas noihin antibiotteihin. mutta kaikki muut kaski, niin menin. Mukava laarkariseta maaras mulle antibiootit(yllari), mutta yllari oli, et se maaras myos probiootit. Harvemmin suomessa ees kehottaa syomaan niita >(

Sain myos allergialaaketta ja jotain erikoista kutinaa poistavaa rasvaa mun selassa olevaan ihottumaan, joka on aika huge ja todella.kutiava.

se rasva nayttaa samalta, kuin se vaaleanpunainen penisiliini, joita kaikki muut lapset sai pienena syoda korvatulehdekseen paitsi ma ja olin aina kateellinen. Luulin jo hetken, et nyt makin saan sita herkullisen nakoista litkua, mutta se onkin sita rasvaa. Siis se ei oo rasvaa vaan litkua :)

Mutta joo. Huomenna taas uusi paiva, Anna Tampereelta tulee kylaan toisen Annan kanssa ja taalla Aurovillessa on festarit, jossa kaikenlaista aktiviteettia ja illalla ruokaa, teatteria ja musiikkia :)  Ansku paasee capoeiraamaan :)

Kirjoittelen tasta Aurovillesta lisaa, kun paasen mukaan tahan paikaan. Ei ihan mika vaan kyla ;)

lauantai 11. joulukuuta 2010

JEEEEEE!

JEEEEEEEE!!!

Sita luulee voivansa varautua kaikkeen, muttei voi. Kestanyt pari paivaa selvitya ensimaisesta paivasta lastenkodilla. Se oli jotain sanoin kuvailematonta. Mutta onneksi siella on yksi tytto toissa, joka myos opiskelee vahan niinku Sosionomiksi Saksassa. Tytto on tosi voimakastahtoinen ja antoi vahan voimia, etta itsekin pystyy kuvittelemaan tekemavansa siella toita.

Mahdotonta kuvailla sita tunnetta, mika oli ensimaisen paivan jalkeen. Vihainen ja ihan pihalla. Tuli vahan suoraa tekstia ainakin meidan yhteyshenkilomiehelle eilen aamulla paikasta, oikein niin, et piti tanaan vahan  korjata sanojansa. Mutta tasta se lahtee - intercultural communication. Ei oo muuten helppoo, varsinkin kun hyvin hyvin vihainen. Viela vaikeemmaksi menee, kun pitaa alkaa keskustelemaan lastenkodin johtajan kans parannuksista in Indian way. Mut onneksi se ei oo viela.

Aloitetaan hommat ihan perustasolta. Paikan suurin ongelma on hygieenisyys. Erityislapset ja niiden eritteet. Yksi tarkea homma on pesta taloa, kasia, naamoja ja vaatteita USEIN. Vieda lapset mereen pesulle, silla paikassa ei ole suihkua tallahetkella. Tosin siina on paljon problematiikkaa, etta kuka sen tekee jatkossa, kun paikassa ei ole vapaaehtoisia. tyotekijat eivat juurikaan puhu englantia, eika niilla ole resursseja kaikkeen. Kerron niista myohemmin. Taytyy vaan panostaa toistoon ja jarjestelmallisyyteen, jos vaikka joku oppisi jotain.

Aloitetaan myos lasten kanssa rakentamaan kitchengardenia, eli puutarhaa, jossa kasvatetaan paikalle hyotykasveja. Mutta saa nahda, mita tasta kaikesta tulee ja kehkeytyy. Ollaan menossa myos tutustumaan yhteen kylaan kolmeen eri lastenkotiin ja tanne meidan kaupunkiin yhteen erityiskouluun.

Mutta tehtavaa riittaa!

Vuokrattiin tanaan tosi hieno asunto. Vahan kallis paikalliseen tason,  Mutta ihan uusi.ja tosi hienon varinen. saa tulla kylaan, saattaa joutua maksamaan pienen vuokran.

Joo aiti, Ansku ajaa. Ma voin vuokrata vaikka ihan tavallisen fillarin tanne kotikylaan. Ei oo mulla tarvetta lahtee skootterilla kaupunkiin. Bussilla ja riksallakin paasee.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Finally here..

Viimeinkin ollaan saavuttu meidan kaupunkiin. Oli aika raskas matka. Ensin makustaa 30 tuntia puolentunnin younilla ja sitten saavutaan Chennaihin, josta ois pitanyt taksilla jatkaa matkaa tanne Pondicherryyn. Mutta eipa jatkettu silla taalla on monsuun. Oon jotenkin kokonaan ohittanut semmoisen informaation, et etela-intiassa on monsuuni marras-joulukuussa.

No ei se mitaan, se vaan tarkoitti sita, etta kukaan ei vie meita, autolla mihinkaan, paitsi kalliilla hinnalla paastiin Chennain keskustaan. Ja syy siksi, etta teilla on niin paljon vetta ja taivaalta tuli lisaa kuin saavista.

Vetta oli kaduilla niin paljon, etta valista kahlattiin puoleen pohkeeseen ja Ansku ainakin polviin asti. Kaikki hyvat hotellit oli jo taynna, joten jouduttiin vahan nihkeempaan paikkaan, jonka hinta hipoi pilvia, eika oikeestaan ollut paljon tinkimisen varaa. saatiin tingattua, kun se otti meilta pois ilmastoinnin ja lampoisen veden. Silti kallis. Huhhuh.Chennai teki huonon vaikutuksen. Likainen ja meluisa. Pitaa menna tsekkaan se uudestaan auringolla. Onhan siella maailman pisin Biitsi.

Noh tana aamuna tultiin junalla tanne PondiCherryyn ja ny ollaa Aurovillessa. Taalla asutaan kunnes ja jos halutaan vuokrata asunto Pondicherrysta. Saa nahda mika tulee edullisimmaksi. Toistaseks taalla on hyva paikka ja mukavat ihmiset. Torstaina mennaan ekaa kertaa tutustuun meidan tyopaikkaan.

Pondicherry on siis 12 kilometria Aurovillesta ja sinne toihin kuljetaan taalta bussilla ja rikshalla tai sit skootterilla. Luulen, et skootterilla. Mun pitaa menna kyl eka Anskun kyydissa ja harjoitella ennenkuin lahen itte ajelemaan.

Ollaan Nukuttu tosi vahan ja epamaaraisiin akoihin tahan asti, nyt pitaa koittaa nukkuu yo, jotta ois yks kokonainen paiva eessa ennen kuin mennaan toihin. 

Tanaan kaytiin  silmat ristissa rannalla ja syomas muiden taalla vapaaehtoisena olijoiden kans. Mukavaa sakkia ja luulen, et kaikki menee tosi hyvin.

Nyt nukkumaan.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Viime hetken jännitys

Rinkka on edelleen tyhjä ja huomenna lähtö sinne mistä yöllä lähdetään kentälle O_o

Mut tänään on kaikki ostettu bikineitä myöten ja oikeesti kaikki on ihan hyvin.
Ainoo asia, mikä unohtui on lapsille talvikuvat suomesta, ehkä aamulla juoksen viel jonnekin tunnin kuvaan tai teetän ne sit Intiassa. Siellä on varmasti aikaa tehdä kaikki, mitä täällä ei pystynyt.

Nyt alan toimiin ja huomenna on hieno päivä. Päivä ennen lähtöö :)

ps edelleen outoo kirjotella tänne jotain turinoita.

And might be that I am going to write some text in english also.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Rokotuksia, odotusta, paniikkia tai jotain...

Seitsemän viikkoo lähtöön. Iiik!!! Jännittää nyt jo niin, että mahassa muljuu ja samaan aikaan tuntuu, etten ees tajuu, että oon lähdössä.

Rokotushommat on jo aloitettu, mulla on alla onneks aika hyvä pohja, niin ei tarvii ihan kaikkee ottaa. Kaikista eniten huolta ja mietintää on aiheuttanut Japanin aivotulehdus ja Rabies. Japanin aivotulehdus, sen takii, et se on niin kallis(260e),  mut onneksi lääkäri sanoi, että se on yksinkertaisesti pakko ottaa. En tiedä kuinka todennäköinen kuolemanriski siinä taudissa on, mutta vakavat neurologiset häiriöt on mahdollisia.

Ja rabiesrokote siksi, et se on myös kallis, mutta ei myöskään anna kunnollista suojaa. Hoitoon on mentävä joka tapauksessa. Myöskin riski saada se on epätodennäköisempi. Paitsi ehkä kun on Anskun kanssa, joka on eläin hullu! Mutta tätä en siis ota, se on päätetty.

Kolera on kolmas, joka täytyy ottaa. Se oli semmoinen kotona juotava, Pahaa ku mikä! Ja sit VIELÄ vois ottaa sen kausi influenssan. Toisaalta en haluis ottaa sitä, ku on jo niin täynnä kaikkia rokotteita, että oikeen vlillä vähän ällöttää. Kuitenkin toisaalta se ois mukavaa, että jos tulee kuumetta niin sen vois sulkee heti pois ja alkaa panostaa right away malarian tai Dengue kuumeen hoitoon. Vaikka ne nyt varmaan toisaalta muutenkin haluis heti hoitoon oli mikä oli. Saa nyt nähdä mitä sen kans tekee. Paniikissa varmaan otan senkin, kun ensin tarpeeks pohdin, stressaan, väännän ja käännän.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Mitä tää kaikki tarkoittaa...

Tuntuu tosi vaikeelta kirjoittaa ekaa kertaa elämässään tällaista julkista tekstiä, mutta kyllä tää varmaan tästä lähtee..

Lähdetään siis rakkaan matkailuystäväni (ja muutenki rakas) Anskun kanssa neljäksi kuukaudeksi Intiaan. Minä lähden työharjoitteluun ja Ansku tulee vapaaehtoistöihin ja toivottavasti saa jatkaa myös capoeristan uraansa.

Työharjoittelu kuuluu mun sosiomiopintoihin ja se kestää kolme kuukautta lastenkodilla, mitä erinäisimmissä tehtävissä. Lisäksi meillä on sitten kuukausi aikaa tutustua Pohjois Intiaan, tai edes muutamaan paikkaan siellä. Intia on niin iso maa, ettei sitä vieläkään käsitä.
Mutta tämä kaikki on vain suunnitelmaa, koska Intiassa kaikki on yllätyksellistä, ainakin meille ja elämä menee sitten miten menee ja juuri se on Intiassa mukavaa.

"lastenkoti/kuntouskeskus", jonne mennään ja jonka toiminnasta saa parhaiten varmaan käsityksen sen englannin kielisestä kuvauksesta, joka kuuluu näin: Integrated Rehabilitation Centre for Mentally and Physically Challenged, Handicapped and Orphan children. Paikka löytyi googlen kautta, esim. kriteerillä, että läheltä täytyy löytyy capoeristat Anskulle :) Intiassa on ainakin reilu 700 orpokotia ja sopivan paikan valitseminen tuntui aluksi ylitsepääsemättömän hankalalta. Mutta sitten kun asetti näitä kriteereitä Capoeira, pieni kaupunki ja meri, niin johan alkoi löytyy. Ja mä olen tosi tyytyväinen siihen, että paikassa on myös kehitysvammaisia ja liikuntavammaisia lapsia, mikä lisää paikan sopivuutta mun tulevaa ammattia ajatellen.

Mä olen tosi kiinnostunut, siitä miten Kehitys- ja liikuntavammaiset integroituvat yhteiskuntaan ja siitä millaiset asenteet Intiassa on vähemmistöryhmiä kohtaan. Yhtenä tavoitteena olis tuoda näkökulmiä tähän yhteen paikkaan sosiaalisesta koheesiosta, ellei se siellä jo täydellisesti toteudu, mitä vähän epäilen... Mutta näistä varmaan kirjoitan, sitten myöhemin lisää, että mikä ihmeen sosiaalinen koheesio...???

Työtehtäviä piisaa varmasti paljon, vaikka ne on vielä vähän epäselviä, mutta kaikki selviää varmasti perillä ja ajan myötä. Mun opintoihin tästä tulee siis työharjoittelu 15op , Kansainvälisyys 2op, Orientoivat opinnot 2op, Ja sosiaalialan kansainväliset eettiset kompetenssit 1op. Opettajani kertoi juuri eilen, että sosiaalialan kansainväliset eettiset kompetenssit menee kaikkialla maailmassa maiden lakien edelle, ainakin, mitä tulee Ihmisoikeuksiin. Tämä on mielestäni aika hienoa, mutta saattaa myös olla aika haastavaa ja jopa vaarallista toteuttaa.

Tämä tältä erää, saa kysyä kaikkee, jos haluaa. Näin paljon sain kirjoitettua ekakertalaiseks. aika hienoo!