keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Hei dead blogi!

Sorry Sorry Sorry.


Mulla ei riita energiat tanne blogiin, pitaa keskittya olennaiseen: elamaan ;).

Kaykaa lukeen Anskun blogia: anniinaintiassa.blogspot.com.

Ma oon siella mukana, ainakin joissain seikkailuissa.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Back in blogi

Taa blogi homma ei todellakaan ole mun lempi puuhaa. En tieda miksi, mutta tuntuu vaan vaivalloiselta kirjoitella tanne. Kayn aika harvoin nettikahvilassa ja muutenkin paivat menee tosi nopeesti ja on taynna kaiken maailman touhuja kokoajan. Mutta jos nyt jotain.

Taalla lasten kodilla etenee hitaasti kaikki. Kaikki muut sirkusvalineet on valmiit paitsi kukkakepit. Mutta juuri juttelin miehen kanssa, jonka on pitanyt hommata ne mulle niihin puukeppeja jo viikkoja, ja se sanoi etta niiden saaminen on hidasta???? No, paatettiin, etta se menee musiikki liikkeeseen ja ostaa rumpukapuloita... saa nahda kauan niissa menee.

Muutenkin tama meno taalla on aika kaaoottista kokoajan. Keskittyminen sirkuksen harjoitteluun on aika vaikeaa. Lapsilla on todella huonokeskittymiskyky ja paljon koordinaatio vaikeuksia. Mutta siihempa tama juuri auttaisi. Voi olla, ettei me mitaan esitysta saada aikaiseksi, mutta huvinvuoksihan voi tehda vaikka mita...

No saa naha, ehka me viela taalta noustaan.

Oon vieraillut pari kertaa myos Intialaisessa sairaalassa, tyokaverin kanssa, jolla on tosi pahasti aukinaiset ja tulehtuneet haavat jaloissaan. Ne reissut on ollut aika huvittavaa luokkaa. Vaikka sairaala on yksityinen, nurset ei puhu englantia lainkaan. Eika niiden kanssa kommunikointi onnistu hymylla eika vakavuudella. No eilen Kathi sitten paatti, kun oltiin melkein kaks tuntia odoteltu siella, etta pakko ottaa ohjat omiinkasiin ja tunkee ittensa laakarin huoneeseen. No sitten siina olikin jo akkia kaks laakaria kattomassa tilannetta. No ihan hyva asia etenee, mutta todellakin taytyy olla omaalotteinen joskus tassa paikassa.

Siten kun yritettiin maksaa, niin ketaan ei kiinnostanut... No eikai siina mitaan, lahetaan sit menee, Ilmaiseksi.

Lasten kanssa ollaan puuahiltu kaikenlaista. Ommeltu jongleeraus pusseja. Maalattu vesivareilla ja kayty suihkussa. Ma jopa pesin yhden pojan kakat tosta noin vaan ilman hanskoja, enka ees tajunnu, mita teen ennen kuin yks tyontekija oli ihan nolona ja nauro mulle. Se oli ihan ihmeissaan, etta mita tuo tytto tekee. huito mut pois ja tuli tekeen saman. Todella alkaa tottua tahan likaan ja kaikkeen eritteeseen. Vaikka en ma mikaan erite kammoinen oo kylla koskaan ollutkaan.

Joskus tuntuu, etta naa ei ymmarra, etta mekin voidaan tehda oikeasti toita ja olla avuksi. Aina, kun aloittaa jotain, joku tulee ja ottaa hommat sulta ja tekee ne sitten itte. Siihenkin on pitanyt opetella tiukka taktiikka, etta saa tehda itse, ilman, etta loukkaa...

Hmps. Mun piti olla tanaan keittiossa mukan auttamassa lounaan teossa. Mutta eihan se nyt kaynytkaan painsa. Mut hatyytettiin pihalle, sori sori sori... No ei se mitaan. menen maalaamaan poikien kanssa ulos.

Suomenkielen puhuminen ja kirjottaminen on muuttunu nakojaan hieman vaikeaksi ja kirjakieliseksi. What?? Eilen oltiin syomassa illalla yhden toisen suomalaisen kanssa (ei siis Ansku :)) Ja ei yhtaan osattu puhua suomee. No me puhuttiin sitten suurimmaks osaks englantia. Tosi outoo. mutta ihan hauskaa.

Tanaan on joogatunti ja huomenna musiikkifestarit, jossa on jazzia, rokkia ja  metallia ;) will be interesting...

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Edistysta.

Taalla on tapahtunut hieman edistysta. Viime viikolla toissa oli tosi kaikki paivat hyvia. tuli semmoinen olo, etta paasi vahan sisalle paivan touhuihin ja oli tekemistakin.
Johtaja lupasi, etta ompelukoneet voitaisiin korjata meidan hommia varten.
Pyysin keskiviikkona, etta saisin katsoa koneita ja johan niita oli siella jo kohta korjaamassa mina ja joku nainen ja mies. ne on semmoisia poljettavia, etten ihan kaikkia ymmartanyt. Mutta yksi ehka saattaa jopa toimia. Ja myohemmin iltapaivalla ompelukoneita oli ilmaantunut sinne kolme lisaa. Saa nahda, etta onko siella ompelukoneet toiminnassa sitten kun tullaan lomalta.

Kokeillaan varmaan myos lasten kanssa sipulinkuorilla varjaysta.ja sitten ommellaan varjayskankaasta jonkkapalloja. Materiaalien hankinta tuleekin taas olemaan sitten oma juttunsa. Palloihin on pakko loytaa jostain jotain muovijuttuja sisaan, koska kaikki muu kastuu ja turpoo taalla, kun on niin kosteaa. ja siis ennen kaikkea homehtuu. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos joku keksii jonku muovi kierratys asian.

Ansku ottaa omaksi projektikseen maalausjuttuja. Toki tehdaan kaikkea yhdessa, mutta Ansku on Bossi siina :) Pitas siis maalata yksi huone tai sali. ja lapset mukana tietenkin.

Mutta paa-asia on nyt, etta tuntuu silta, etta asiat alkaa sujumaan.

Kaikkee tapahtuu mukamas kauheesti joka paiva taalla muutenkin. On ollu tosi kivaa kun Annat Tampereelta on ollut kaymassa. Ja ollaan tutustuttu mukaviin uusiin tyttoihin. Ihmeellista vaan kun toiset tulee ja menee ja me vaan ollaan taalla niin pitkaan. Pari tytoista on taalla yhtakauan kun me ja se on kivaa. Tosin uusiakin on kuulemma tulossa.

...Ja sori, ei pysty keskittyyn oikeen kirjoitukseen. On niin hiki ;)

torstai 16. joulukuuta 2010

Saatooo.

Noniin. Vahan Vois lisailla tuohon edelliseen teksiin asioita lastenkodilta.

Siella siis on suihku, mutta lapset kay siella vessassa, koska paikassa on yksi Indian -style vessa ja 110 lasta niin eihan se ihan riita. Paikka kylla rakennetaan kokoajan suuremmaksi ja vessoja varmasti on tulossa lisaa, mutta tieda sitten milloin.

Aloitan luultavasti tekemaan osan lasten kanssa Sirkustavaroita, kuten palloja, huiveja, flowerstickeja ja siella onkin jo diabolo valmiina ja me tehdaan muutaman kanssa sirkusesitys. On tosi hyva, etta siella on muitakin vapaaehtoisia, niin voidaan tehda yhdessa paljon, koska vakituisen henkilokunnan kanssa se on vaikeaa.

Nyt pitaa vaan tutustua lapsiin ja katsoa keilla on kykyja ommella ja tehda valineita ja sitten aloitetaan temppuharjoitukset. Yksi toinen vapaaehtoistytto aloittaa ehka soittoharjoitukset ja sitten me voidaan pitaa esitys. Pelottaa vaan, etta riittaako aika tahan kaikkeen. Mutta we will see.

Ma olen ollut ruikulissa (vai miten sen nyt natisti sanois) nyt kaks paivaa ja maha ollut tosi kipee. Tanaan menin laakariin, vaikka oisin itse halunnut odottaa viel huomiseen, koska en oo kovin halukas noihin antibiotteihin. mutta kaikki muut kaski, niin menin. Mukava laarkariseta maaras mulle antibiootit(yllari), mutta yllari oli, et se maaras myos probiootit. Harvemmin suomessa ees kehottaa syomaan niita >(

Sain myos allergialaaketta ja jotain erikoista kutinaa poistavaa rasvaa mun selassa olevaan ihottumaan, joka on aika huge ja todella.kutiava.

se rasva nayttaa samalta, kuin se vaaleanpunainen penisiliini, joita kaikki muut lapset sai pienena syoda korvatulehdekseen paitsi ma ja olin aina kateellinen. Luulin jo hetken, et nyt makin saan sita herkullisen nakoista litkua, mutta se onkin sita rasvaa. Siis se ei oo rasvaa vaan litkua :)

Mutta joo. Huomenna taas uusi paiva, Anna Tampereelta tulee kylaan toisen Annan kanssa ja taalla Aurovillessa on festarit, jossa kaikenlaista aktiviteettia ja illalla ruokaa, teatteria ja musiikkia :)  Ansku paasee capoeiraamaan :)

Kirjoittelen tasta Aurovillesta lisaa, kun paasen mukaan tahan paikaan. Ei ihan mika vaan kyla ;)

lauantai 11. joulukuuta 2010

JEEEEEE!

JEEEEEEEE!!!

Sita luulee voivansa varautua kaikkeen, muttei voi. Kestanyt pari paivaa selvitya ensimaisesta paivasta lastenkodilla. Se oli jotain sanoin kuvailematonta. Mutta onneksi siella on yksi tytto toissa, joka myos opiskelee vahan niinku Sosionomiksi Saksassa. Tytto on tosi voimakastahtoinen ja antoi vahan voimia, etta itsekin pystyy kuvittelemaan tekemavansa siella toita.

Mahdotonta kuvailla sita tunnetta, mika oli ensimaisen paivan jalkeen. Vihainen ja ihan pihalla. Tuli vahan suoraa tekstia ainakin meidan yhteyshenkilomiehelle eilen aamulla paikasta, oikein niin, et piti tanaan vahan  korjata sanojansa. Mutta tasta se lahtee - intercultural communication. Ei oo muuten helppoo, varsinkin kun hyvin hyvin vihainen. Viela vaikeemmaksi menee, kun pitaa alkaa keskustelemaan lastenkodin johtajan kans parannuksista in Indian way. Mut onneksi se ei oo viela.

Aloitetaan hommat ihan perustasolta. Paikan suurin ongelma on hygieenisyys. Erityislapset ja niiden eritteet. Yksi tarkea homma on pesta taloa, kasia, naamoja ja vaatteita USEIN. Vieda lapset mereen pesulle, silla paikassa ei ole suihkua tallahetkella. Tosin siina on paljon problematiikkaa, etta kuka sen tekee jatkossa, kun paikassa ei ole vapaaehtoisia. tyotekijat eivat juurikaan puhu englantia, eika niilla ole resursseja kaikkeen. Kerron niista myohemmin. Taytyy vaan panostaa toistoon ja jarjestelmallisyyteen, jos vaikka joku oppisi jotain.

Aloitetaan myos lasten kanssa rakentamaan kitchengardenia, eli puutarhaa, jossa kasvatetaan paikalle hyotykasveja. Mutta saa nahda, mita tasta kaikesta tulee ja kehkeytyy. Ollaan menossa myos tutustumaan yhteen kylaan kolmeen eri lastenkotiin ja tanne meidan kaupunkiin yhteen erityiskouluun.

Mutta tehtavaa riittaa!

Vuokrattiin tanaan tosi hieno asunto. Vahan kallis paikalliseen tason,  Mutta ihan uusi.ja tosi hienon varinen. saa tulla kylaan, saattaa joutua maksamaan pienen vuokran.

Joo aiti, Ansku ajaa. Ma voin vuokrata vaikka ihan tavallisen fillarin tanne kotikylaan. Ei oo mulla tarvetta lahtee skootterilla kaupunkiin. Bussilla ja riksallakin paasee.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Finally here..

Viimeinkin ollaan saavuttu meidan kaupunkiin. Oli aika raskas matka. Ensin makustaa 30 tuntia puolentunnin younilla ja sitten saavutaan Chennaihin, josta ois pitanyt taksilla jatkaa matkaa tanne Pondicherryyn. Mutta eipa jatkettu silla taalla on monsuun. Oon jotenkin kokonaan ohittanut semmoisen informaation, et etela-intiassa on monsuuni marras-joulukuussa.

No ei se mitaan, se vaan tarkoitti sita, etta kukaan ei vie meita, autolla mihinkaan, paitsi kalliilla hinnalla paastiin Chennain keskustaan. Ja syy siksi, etta teilla on niin paljon vetta ja taivaalta tuli lisaa kuin saavista.

Vetta oli kaduilla niin paljon, etta valista kahlattiin puoleen pohkeeseen ja Ansku ainakin polviin asti. Kaikki hyvat hotellit oli jo taynna, joten jouduttiin vahan nihkeempaan paikkaan, jonka hinta hipoi pilvia, eika oikeestaan ollut paljon tinkimisen varaa. saatiin tingattua, kun se otti meilta pois ilmastoinnin ja lampoisen veden. Silti kallis. Huhhuh.Chennai teki huonon vaikutuksen. Likainen ja meluisa. Pitaa menna tsekkaan se uudestaan auringolla. Onhan siella maailman pisin Biitsi.

Noh tana aamuna tultiin junalla tanne PondiCherryyn ja ny ollaa Aurovillessa. Taalla asutaan kunnes ja jos halutaan vuokrata asunto Pondicherrysta. Saa nahda mika tulee edullisimmaksi. Toistaseks taalla on hyva paikka ja mukavat ihmiset. Torstaina mennaan ekaa kertaa tutustuun meidan tyopaikkaan.

Pondicherry on siis 12 kilometria Aurovillesta ja sinne toihin kuljetaan taalta bussilla ja rikshalla tai sit skootterilla. Luulen, et skootterilla. Mun pitaa menna kyl eka Anskun kyydissa ja harjoitella ennenkuin lahen itte ajelemaan.

Ollaan Nukuttu tosi vahan ja epamaaraisiin akoihin tahan asti, nyt pitaa koittaa nukkuu yo, jotta ois yks kokonainen paiva eessa ennen kuin mennaan toihin. 

Tanaan kaytiin  silmat ristissa rannalla ja syomas muiden taalla vapaaehtoisena olijoiden kans. Mukavaa sakkia ja luulen, et kaikki menee tosi hyvin.

Nyt nukkumaan.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Viime hetken jännitys

Rinkka on edelleen tyhjä ja huomenna lähtö sinne mistä yöllä lähdetään kentälle O_o

Mut tänään on kaikki ostettu bikineitä myöten ja oikeesti kaikki on ihan hyvin.
Ainoo asia, mikä unohtui on lapsille talvikuvat suomesta, ehkä aamulla juoksen viel jonnekin tunnin kuvaan tai teetän ne sit Intiassa. Siellä on varmasti aikaa tehdä kaikki, mitä täällä ei pystynyt.

Nyt alan toimiin ja huomenna on hieno päivä. Päivä ennen lähtöö :)

ps edelleen outoo kirjotella tänne jotain turinoita.

And might be that I am going to write some text in english also.